Viimeaikoina vellonut homokeskustelu ja siitä osin terve, osin epäterve keskustelu kirkon asemasta ja kristillisyydestä yleensä, tai esimerkiksi koulukiusaukseen suhtautuminen Aino Kontulan tavoin, kertovat osaltaan selvää kieltä nyky-yhteiskunnastamme ja inhimillisyyden laadusta jota sen vaikutuspiirissä vääjäämättä muotoutuu. Ilmeisesti Kontulan mielestä koulukiusaamisesta on hyväksyttyä syyttää itse kiusattua, koska hänen kokemuksensa mukaan he ovat olleet usein todella herkkiä, tai tosikoita, tai eivät muuten vain osaa ottaa kiusausta huumorilla.
Tämä kertoo paljon niistä sanomattomista säännöistä ja lainalaisuuksista joiden keskellä me ja lapsemme elävät. Herkkyys ja kosketus omaan tunne-elämäänsä koetaan heikkoudeksi ja sopeutumattomuudeksi. Sen sijaan opimme laskemaan itsellemme arvon sen mukaan, millaisia saavutuksia koemme itsellämme muiden silmissä olevan. Taloudellisen turvallisuuden saavuttaminen (ja turvallisuuden tunne yleensä), kunnioituksen saavuttaminen ja jatkuva edistyminen uralla ja työelämässä, uusimpien muotifarkkujen omistaminen ja kulttuurilliseen moraalikenttäämme sopivien tapojen ja tottumusten noudattaminen ovat asioita joiden raameissa saamme luvan todeta luovivamme onnistuneella tavalla elämässämme eteenpäin. Sisäistä kokemusta kulttuurimme ei arvosta.
On helppo yhtyä esimerkiksi Dalai Lamaan joka on sanonut, että nykyisen kulttuurisen ymmärryksen mukainen minuus on keinotekoinen, koska se perustuu ulospäin tehtävään vaikutukseen. Tällainen elämä on kuluttavaa, sillä se perustuu aina voittajaan ja häviäjään, hallitsijaan ja hallittavaan. Edes voittajana et voi pysähtyä hengittämään, sillä seuraavan kulman takana odottaa vihollinen ja voimasuhteet saattavat kääntyä.
Niin kauan kuin jäsennämme elämäämme ja sen arvoa ulkoisten mittareiden mukaan, ei ihmisen henkisen hyvinvoinnin ja yleisen inhimillisyyden lisääntymiselle ole juurikaan toivon pilkahduksia näkyvissä. Voimme kuitenkin yrittää irrotautua niistä kahleista joilla kulttuurimme rajoittaa ajatteluamme ja kokemistamme ja yrittää avata tietä itseemme, puhtaaseen, inhimilliseen ja empaattiseen, voimakkaaseen olemukseen, joka jokaisessa meissä on. Se on voima joka vie kestävällä tavalla ihmiskuuntaamme eteenpäin, sillä täydellistä ulkoista turvallisuutta ei ole mahdollista elämässä tietenkään saavuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.