Hieman väsyttäväksi on tämä homokeskustelu jo käynyt, tiedän, mutta torstain Keski-Suomalaisen juttu herätteli sen verran keskustelua kotona, että asiaa piti pureskella taas hieman syvemmin.
”Homojen, Lesbojen ja tupakan synnit” –otsikolla kirjoitettu juttu pohti homoseksuaalisuuden taustoja biologisesta näkökulmasta ja mahdollisia syitä raamatun kielteiseen suhtautumiseen siihen. Yleis-sävyltään kirjoitus selittää raamatun kirjoitusten aikaisen maailman homovastaisuutta tietämättömyydellä, pohtii mm. sikiökehityksen kaksisukupuolisen vaiheen vaikutusta homoseksuaalisuuden taustalla ja kannustaa tutkimaan tarkemmin homoseksuaalisuuden syntyä ymmärryksemme lisäämiseksi.
Juttu itsessään ei niinkään vielä mielenrauhaani järkyttänyt suuntaan tai toiseen, mutta erään henkilön suhtautuminen juttuun sai miettimään mikä tekee homokysymyksestä keskustelemisen niin mahdottomaksi esimerkiksi kristillisen kontekstin läpi maailmaa katselevan ihmisen kanssa.
Tuntuu että vertauksena voisi käyttää fysiikan piiristä kuvausta jossa olemme kolmen tilaulottuvuutemme vankeja kaikessa havainnoinnissamme ja yrityksemme nähdä kokeellisesti muita teoreettisesti ehkä hyväksyttyjä ulottuvuuksien mahdollisuuksia tehdään aina kolmen ulottuvuutemme määrittelemissä raameissa ja tekevät siis kokemisen mahdottomaksi. Emme pääse laatikosta ulos niin sanoakseni.
Keskustelu vahvasti esimerkiksi uskonnollisen kontekstin varassa maailmaa jäsentävän ihmisen kanssa tuntuu rajoittuvan aina ulottuvuuksien eroon keskustelijoiden välillä. Jos maailmaa jäsennetään vaikkapa kaksiulotteisessa, kristillisten arvojen määrittämässä maailmassa, toimii tämän henkilön kaikki suvaitsevaisuus ja ymmärrys muita suuntauksia kohtaan usein tämän kaksiulotteisen maailmankaikkeuden raameissa. Pituus- ja leveyssuunnassa empatiaa ja suvaitsevaisuutta löytyy maailmankaikkeuden ääriin asti, mutta syvyysakseli puuttuu täysin. Jos kanssakeskustelijan idea tai näkemys sijoittuu sinne, olemme menettäneet keskustelun kaikki hedelmällisyyden mahdollisuudet. Siinä ei vain ajatus kohtaa, koskaan. Se on fysiikan lakien vastaista.
Mutta palataan aiheeseen. Mainitsemani kirjoitus Keski-Suomalaisessa herätti kovasti hyväksyviä pään nyökytyksiä. ”Se on ihan totta että homoutta pitäisi tutkia enemmän ja pyrkiä ymmärtämään mistä sen synnyttävä virhe on peräisin”. Tässä kaksi-ulotteisessa maailmassa homoja ymmärretään, suvaitaan ja heidän liittojensa puolesta voidaan jopa järjestää rukoushetki kirkossa (siunaus nyt on jo hieman liikaa), mutta homous ylipäätään nähdään lähtökohtaisena olettamuksena jonkinlaisena virhetilanteena.
Mitä lähemmäksi tulemme kysymyksiä jotka koskettavat ihmisenä olemisen keskeisiä ulottuvuuksia, sitä enemmän usko ja ennakko-oletukset vaikuttavat käsiteltävässä asiassa. Tällaiset perusoletukset ovat kuin silmälasit joiden väri määrittää raamit kaikelle ne päässä tehdylle ajattelulle. Tämä antaa pohjan myös itsekritiikin peiliksi. Mitä jos muuttaisimme perspektiiviä? Mitä jos homoudella voisi olla jokin muukin substanssi kuin suvun jatkaminen, joka ei ilmeisesti tällä hetkellä heiltä luonnollisesti onnistu?
Homoseksuaalisuus ei välttämättä palvele ihmisen lisääntymistä kaikkein suorimmalla tavalla, mutta tarvitseeko homoutta välttämättä edes sotkea suvunjatkamisviettiin? Kyllä homotkin varmasti tuntevat halua jälkeläisten hankkimiseen. Seksuaalinen suuntautuminen ja seksuaalienergian vapautunut kanavointi palvelee paljon muutakin ihmisen hyvinvoinnissa kuin kaikkein primitiivisimpiä viettejä. Itsetietoisuuden omaava ihminen on kykenevä abstraktiin ajatteluun, kykenevä luomaan erilaisia kulttuureja ja mytologioita. Palvelevatko nämä asiat ihmisen perusselviytymistä luonnossa biologin näkökulmasta? Sanoisin että ne usein ennemminkin heikentävät. Vähentääkö se niille antamaamme arvoa? Ei.
Homoseksuaalisuus sen sijaan halutaan nyt nähdä vain ja ainoastaan evoluution kupruna ja virheenä, joka joissakin ihmisissä ilmenee ja joka ehkä voidaan oppia korjaamaan, kunhan sen synnyttävä matemaattinen funktio keksitään.
Niin kauan kuin tämä enemmän tai vähemmän hyväksymisen keskustelu pyörii tällä samalla kaksiulotteisella akselilla, on asiassa vaikea nähdä järkeä.
ps. Pelolla odottelen kristillisdemokraattien vaalikampanjaa, joka ei omien sanojensa mukaan kuulemma jätä ketään kylmäksi. Jotenkin luulen, että halua kuitenkin olisi saada kylmäksi muutamakin väestöryhmä, ihan fyysisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.