Tapamme jäsentää maailmaa pohjaa järjen ääneen, mutta onko tietoinen mielemme ainoa motivoiva voima joka meitä ajaa? Onko voimistuva rationalismimme itseasiassa asettanut meidät entistä voimakkaammin psyykkisen "alamaailman" armoille?
Nykyihminen on jalostanut itselleen voimakkaan järkeen ja loogiseen ajatteluun pohjaavan tahdon, jonka avulla olemme vakuuttaneet itsellemme valloittaneemme itse luonnon. Prosessissa olemme materiaa palvoessamme vieraannuttaneet itsemme emotionaalisella tasolla paitsi luonnosta ja eläimistä, myös etäännyttäneet itsemme omasta sisäisestä luonnostamme ja aidoista tarpeistamme. 400 000 mielialalääkkeitä päivittäisistä toimista selviämiseen tarvitsevaa suomalaista ei voi olla väärässä?
Tunne oman elämän laajemmasta merkityksestä ajaa ihmistä etsimään täyttymyksen antavaa sisältöä rahan hankkimisen ja kuluttamisen ulkopuolelta. Jollekin tämä substanssi voi löytyä aktiivisuudesta ekologisissa asioissa, jollekin uskonnollisesta kontekstista. Haluan uskoa että jokaisella ihmisellä on jokin sisäinen motiivi joka palvelee tätä tarkoitusta. Empatian tunteminen on voimakas perusvietti ja olennainen osa psyykemme evoluutiota. Kyvyttömyytemme ammentaa voimaa siitä on lähinnä kulttuurillinen ongelma.
Hyvä terapeutti kohtaa potilaansa henkilökohtaisella tasolla ja laittaa itsensä peliin potilasta ymmärtääkseen siksi, että hän ymmärtää ettei tiedä kaikkea. Täysin jonkin teorian viitekehykseen tukeutuminen tarkoittaisi samaa kuin hyväksyisi, että ymmärrämme ihmisen mieltä absoluuttisen täydellisesti ja voimme asettaa kaikki sen luomat sävyt teoriamme kartalle. Tämän ajatuksen mahdollisuus ei tunnu mielekkäältä ja tehokkaimmin tulosta tuova tapa onkin kuitenkin kohdata ihminen lähtökohtaisesti puhtaan inhimillisellä tasolla, josta yhteistä ymmärrystä lähdetään rakentamaan.
Hyvän terapeutin tiedostamaa tarvetta ja rohkeutta inhimillisyyteen ja empatiaan vaatii myös oman itsensä kuunteleminen. Rohkeutta olla ottamasta asioita valmiiksi pureskeltuina, valmiiksi kirjoitettuina dogmina. Rohkeutta tehdä enemmän ja ajatella vähemmän. Ihminen on saanut voimaa mytologioistaan aikojen alusta asti. Niiden alkuperän ja merkityksen miettiminen on tässä mittakaavassa hyvin tuore ilmiö, eikä välttämättä lainkaan tarpeellista hyötyihin nähden rikkaan ja tasapainoisen elämän rakentamisessa. Se on rationaalisten kykyjemme puitteissa joskus jokatapauksessa mahdotonta.
Olemme äänekkäitä olentoja jotka kulkevat suurimman osan päivästä unessa, opittujen kaavojen ja tapojen orjina. Haluamme liittää kaiken saamamme informaation oppimaamme viitekehykseen, suorittaa loogisen analyysin ja lokeroida vastauksen perusteella tuloksen oikeaksi tai vääräksi, todeksi tai epätodeksi. Sisäistä ääntä ei osata/uskalleta arvostaa, eikä sen päivätajuntaan tuomia viestejä joko kuulla, tai niitä ei oteta vakavasti vaan oikeat ratkaisut pyritään löytämään yleisesti hyväksytystä moraalista ja ajan hengen mukaisesta tavasta arvottaa elämänsä sisältöä. Murtautuminen pois tästä ajattelutavasta voi kuitenkin avata inhimillisiä voimavaroja joita ihminen ei aiemmin ole itsessään havainnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.