Taannoin erään suomalaisen puolueen kotisivuilta löytyvän puolueohjelman ekologisiin arvoihin perehtyessäni päällimmäisenä mieleeni jäi puolueen erikseen painottamansa arvotekijä. Vaikka luonnonsuojelu on tämä puolueen mielestä hyvä juttu ja sitä pitää tukea, niin he eivät halua olla missään tekemisissä "ekofilosofioiden" kanssa joiden mukaan ihminen ei olisi jollain tavoin muita luonnonkappaleita tärkeämpi olento. Halu tämänkaltaisen erittelyn tekemiseen on surullista ja paitsi suurin syy siihen miksi ylipäätään olemme nyt ekologisen kriisin kynnyksellä (ja yli), myös yksi syy irtonaisuuden tunteeseen ja henkiseen pahoinvointiimme.
Lähes kaikki maailman oikeusjärjestelmät määrittelevät luonnon resurssit omaisuudeksi ja periaatteellinen vakaumus jonka mukaan ihminen olisi jotenkin luonnonlakien ulkopuolinen olento on pitänyt huolen siitä, että omistajan ja omistuksen (joka on täysin vailla oikeuksia) välille on vakiintunut välinpitämätön riistosuhde. Ihminen on kuitenkin vain yksi riippuvainen osanen luonnon koneistossa, eikä sitä riippuvuutta poisteta Jeesuksenkaan avulla.
Ihmisen mustasukkainen pyrkimys pitää luonnon hallinta omissa käsissään ja halu pitää kiinni omaisuudestaan (luonnonresursseista) luovat eturistiriitatilanteen, jonka puitteissa ei varmastikaan löydy ideaalitilannetta, jossa me määrittelisimme itseämme ja toimintaamme osana luonnon eloyhteisöä kokonaisuudessaan. Ihmisen ja maailman eloyhteisön tulee hyödyttää molempia osapuolia. Kuinka mikään muu vaihtoehto voisi olla pitkässä juoksussa kestävää? Kuinka kaukana nöyryyden oppiminen sitten on? Todennäköisesti ainakin hyvin paljon kauempana kuin nykyisen talousjärjestelmämme täydellinen romahtaminen.
Sen sijaan että mietimme kuinka toimintaa tehostamalla säätelemme resurssien käyttöä, voisimme vaihteeksi hieman toppuutella tätä ihmisyyden ylistyslaulua, katsoa hieman omaa napaamme kauemmaksi ja yrittää taloudellisten ja yhteiskunnallisten järjestelmiemme sijaan sopeuttaa itseämme lajina lainsäädäntöön jonka muodostaa pallomme luonnollinen kiertokulku.
On jo olemassa toimeenpantuja esimerkkejä, joissa vain ihmisille tarkoitetun oikeusjärjestelmän sijaan on tehty periatteellisia päätöksiä luonnon perusoikeuksien tunnustamisesta, jotka on myös sidottu lainsäädäntöön. Sen sijaan että tuijoteltaisiin hiilinieluja tilastomatematiikan valossa mahdollisimman positiivisen tuloksen talouskasvun kannalta antavasta näkökulmasta, on tähänkin asiaan joskus herättävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.