Uskosta, Uskonnosta ja Politiikasta

Vaalien alla on toistuvana kiistakapulana ollut uskonnon ja politiikan sotkeutuminen. Liberaalit syyttävät Kristillisdemokraatteja kristillisestä traditiosta tulkittujen moraalikäsitysten sotkemisesta yhteiskuntapolitiikkaan ja toisinpäin. Asmo maanselkä kirjoiti mietteitä tästä blogissaan tänään.

Kuten olen aikaisemminkin kirjoitellut, on hyvä ymmärtää uskon ja uskonnon välillä mahdollisesti olevat erot. Uskon voisi lokeroida määrittelemään ihmisen henkilökohtaista suhdetta hengellisyyteen hänelle sopivan tradition puitteissa, kun taas uskonto kuvastaa voimakkaammin kollektiivisia ominaisuuksia kulttuuristamme ja tavoistamme. Nämä tietenkin vaikuttavat yleensä voimakkaasti myös ensin mainittuun. Mistä sitten närästys uskon asioiden sotkemisesta yhteiskuntapolitiikkaan ja kuinka uskon sitten pitäisi syntyä, elää ja manisfestoitua ihmisen elämässä?

Minulle hengellisyys on jotain jonka tavoitteena on kasvaa yksilönä elämään mahdollisimman rikasta ja täydellisesti omaa olemustani ja arvomaailmaani kuvastavaa elämää. Se mitä yksilön aito sisäinen olemus on, on kuitenkin jotain joka voi olla syvällä opittujen skeemojen, ulkopuolelta kulttuurista tulevien vaikutteiden ja sosiaalisessa ympäristössä luotujen odotusten ja olettamusten luomien toimintamallien takana. Itsetuntemuksen kehittäminen on hyvin olennaista tämän prosessin jatkumisen kannalta.

Itsetuntemuksen kehittyminen ei kuitenkaan tapahdu vain kirkossa tai rituaalikammiossa mietiskelemällä, vaan myös toiminnalla ulkoisessa maailmassa, jokapäiväisessä elämässä. Toimimalla sen mukaan mitä oma intuitio ja halut sanovat. En puhu nyt pikkumaisista hetkellisistä materialistisista haluista uuden elektronisen leikkikalun tai seksin saamiseksi, vaan halusta joka kumpuaa siitä kuka syvimmiltäsi olet ja kuinka se olemus parhaalla mahdollisella tavalla kuvastuu myös ulkoiseen olemukseesi. Tähän voi tottakai liittyä oleellisesti myös mainittuun seksuaalisuuteen liittyvät tekijät, mutta on kuitenkin syytä tiedostaa ero jonkin asian haluamisen ja joksikin tulemisen halun välillä.

Tällainen toiminta voi olla mitä vain iltalukion, tai psykologian opintojen aloittamisesta avoimessa yliopistossa ekologisiin asioihin paneutumiseen ja niissä vaikuttamiseen, esimerkiksi oman ruokavalionsa muuttamiseen tai luonnonsuojelusäätiöön, tai vaikka poliittiseen puolueeseen liittymiseen.

Niin, miksi sitten uskon asioiden sotkeminen politiikkaan on niin paha asia? Eihän se oikeastaan välttämättä olekaan. Jokainen politiikassa toimiva ihminen haluaa (toivottavasti) ajaa asioita jotka kuvastavat hänen omaa arvomaailmaansa. Näin pitäisi jokaisen ihmisen tehdä.

Harmi että emme elä täydellisessä maailmassa ja suurin osa ihmisistä elää unessa ulkoisten vaikuttimien riepoteltavana, usein yksipuoliseen informaatioon tukeutuen ja haluttomana synnyttämään henkilökohtaista kitkaa, jonka avulla itsetuntemus ja tietoisuus itsessä ja ympäristössä tapahtuvista asioista voisi kasvaa.

Demokratiaan myös kuuluu, että jokainen ihminen saa sanottavansa sanoa. Myös tyhmät ihmiset ja ne jotka ovat väärässä.